Idea tämän illan postaukseen tuli, kun hyvä ystäväni kirjoitti blogissaan, miten hän haluaisi viettää joulunsa. Että mimmoinen se joulu olisi, kun sen saisi viettää haluamallaan tavalla. Kieltämättä kirjoitus oli minussa erikoisen paljon ajatuksia herättävä, luin sen useampaankin kertaan. Mietin omia joulujani, ja omia joulunviettotapojani, perinteitä. Aika pitkälti olen saanut viettää joulut ihan niin kuin haluankin. En kirmaa kyläpaikasta toiseen aattoaamusta myöhäiseen iltaan, vaan rauhoitan aaton sille, mikä tekee minut onnelliseksi, eikä stressaa minua määräänsä enempää. Koska se on nykyisessä elämäntilanteessani mahdollista. Se, että ajattelen sitä, mitä minä haluan. Voin olla ihan just niin itsekäs.
Joulu on minulle vuoden parasta aikaa. En oikein keksi, mitä odottaisin vuosi toisensa jälkeen yhtä kovasti, kuin juuri joulunaikaa. Ei siis pelkkää joulua, aatto+päivä+tapani, vaan jouluvalmisteluja. Etukäteisjoulu on melkeinpä parasta! Ajattelen kauhulla, minkämoista se elämä olisi, jos olisi vaan arki ja viikonloppu, aina ja iankaikkisesti. Juhlapyhinä saa koristella kodin ihanaksi, ja nauttia siitä kaikesta kauneudesta. Sitten kun pyhät on ohi, niin koristukset pakettiin, paketti hyllylle ja ensi vuonna uudestaan esille. Eikä kyllästytä seuraavana vuonna yhtään. :) On ihan mahtavaa alkaa fiilistellä joulua jo lokakuussa, ja tahti sen kuin kiristyy joulukuuta kohden.

Vaan tänä vuonna on mennyt vähän toisin. Tajusin tänään esim. että semiruma-porojoulukalenterini ei ole päässyt seinälle, vaikka eletään jo joulukuun viidettä! Asia korjaantui samantein, ja tuolla se nyt keittiössä roikuskelee omalla paikallaan. Ostin sen muutama vuosi sitten Tampereelta Tiimarista, oli vieläpä oikein alelöytö (monen mielestä se siltä varmasti näyttääkin, että kellekään muulle ei oo kelvannut). Parvekkeella ei myöskään ole valoja, eikä syysistutuksia. Harmittaa moinen laiskuus. On siellä toki vielä kesäkukat, näyttävät olevan niin kauniin pinkkeinä että! Hmm. Jottain tarttis tehrä?
Noin kahdeksana vuonna olen käynyt myös katsomassa kun kaupungin ykköskuusi saa valonsa marras-joulukuun vaihteen lauantaina. Joskus yksin, yleensä porukalla. Olen peruuttanut menoja kavereille sen takia, että pääsen tuonne. Koska se on tähän saakka ollut tärkeää, ja mun perinne. Vaan tänä vuonna en mennyt, kun ei vaan tuntunut siltä. Vaikka mä olen perinteiden ihminen. Mutta kun se ei tuntunut tänä vuonna siltä, niin rikoin perinteen. Because I can. Ei oo pakko jos ei huvita.
 |
| Tein joulutorttuja, ihan ite! |
Mulla on melko helpot joulut. Ei ole tarvinnut kokata jouluruokia nimeksikään, sitäpaitsi meidän laatikot ostetaan melkein aina valmiina kaupasta, samoin sillit. Rosolli, kalkkuna, savustettu lohi on tehty itse; eikä ole tarvinnut minun osallistua niihinkään. Piparkakkutaikina kaupan pakastealtaasta, tai mahdollisesti valmiit piparit suoraan hyllystä vaan. Ei ole mun tarvinnut jouluruoan valmistuksen kanssa stressata ikinä, enkä näe vielä syytä, miksi siihen alkaakaan. Minun jouluni siitä tuskin muuttuu, saanko lanttulaatikkoni kaupasta vai käytänkö sen valmistukseen aikaa tuntikausia. Tai muuttuu se varmaan kiireisemmäksi, jos yritän alkaa ihmetekoihin ja kokata jotain mitä muutkin vois syödä. ;)
En myöskään tee suuria joulusiivouksia (joo, vaikka se olis kyllä ajatuksen tasolla ihan mahtavaa), kun en näe että jaksaisin viikkosiivousta suuremmalla puunauksella päätäni vaivata; joulun lähestyessä on kyllä muutakin puuhaa. Huomaan että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alkaa kiinnostaa se mitä itse haluan, tai mitkä stressinaiheuttajat voi jättää suosiolla pois pilaamasta ilmapiiriä, ihan koskien vaikka joulua. Miksi pilaisin jouluni sillä, että teen kaikkea mitä muut haluavat minun tekevän? Onnellisempi minä, onnellisempi perhe. <3
Tämän ihmislapsen joulumieli syntyy siitä tunnelmasta, joka tulee, kun saa laittaa kodin jouluvalot päälle, juotavaksi kuuman kupin glögiä, laittaa radiosta kauniit joululaulut soimaan, pelata rakkaimpien kanssa lautapelejä, nauraa ja jutella pitkään yöhön, katsoa hyviä joululeffoja (Bridget Jones, Holiday, Yksin Kotona 1 ja 2... Myös Metsolat on erinomaista joulukatsottavaa!), syödä Fazerin joulusuklaata, makoilla sohvalla kissa (tai kaksi) kainalossa... Jos noista ei synny minun joulumieleni, niin ei sitten mistään. :)
Kertokaahan te muut bloggaavat lukijani, mistä on teidän joulu tehty? Miten sinä sen viettäisit, jos saisit päättää? Vai päättääkö joku muu puolestasi?