Muutama sana

Hmmm. Ei taaskaan postauksen postausta. Mieli tekisi kirjoittaa, vaan ei siihen löydy sellaista riittävän pitkää aikaa, että saisi yhden kokonaisen postauksen kirjoitettua valmiiksi. Paitsi näin yöaikaan. Jolloin todellakin pitäisi olla nukkumassa. Useampia tavaranvähennyspostauksia on kyllä tullut useissa pätkissä kirjoiteltua tuonne luonnoksiin, vaan saapa nähdä milloin niistä joku on julkaistavissa.

En oikein tiedä edes mistä kirjoittaa. Kirjoitanko päiväkirjatyylisesti itselleni luettavaksi vuosien päästä, vai lukeeko näitä jorinoita joku; tuleeko tätä kirjoittaa myös muita ajatellen?

Ajatukset on hassut; pohdin elämääni aivan superpaljon nykyään. Millainen olen ollut, millainen minusta on tullut. Ollaanko menossa parempaan vai huonompaan päin? Itse näen, että parempaan. Elämäntilanne on muuttunut käsittämättömän radikaalisti tänä vuonna. Suhtaudun läheisimpiin ihmisiini erilailla kuin ennen. Kyseenalaistan muiden neuvoja. En ota kaikkea vastaan sellaisena kuin se minulle annetaan. Yritän olla välittämättä siitä kiillotetusta maailmasta jota some meille väkisin tuputtaa, koska se on vaan niin hiton ärsyttävää ja vie minulta energiaa. Opettelen olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, mikäli niillä ei oikeasti ole merkitystä. Koska se kuluttaa ja nakertaa.
Kuuntelen kuinka joka tuutissa toitotetaan, että nyt eletään ruuhkavuosia, on lapsilla harrastukset 7x viikossa että kiirettä pitää! Minä en halua sellaista. Perheaika on mulle tärkeintä ikinä. Minä haluan syödä päivällistä yhdessä perheeni kanssa, käydä niiden kanssa markkinoilla ostamassa metrilakua ja syödä lakuöverit. Pötkötellä murusten kanssa sunnuntaiaamuna sängyssä pitkään ja katsella telkkarista Frasierin uusintojenuusintoja. Sotkea fillareiden kanssa eväsretkelle luontoon. Minä haluan olla perheelleni läsnä.
Nykyään, paikasta riippumatta, melkein kaikilla on älyluuri kourassa, ja vaikka ollaan porukassa lähdetty viettämään kivaa aikaa, kaikki toljottavat puhelintaan ja päivittävät kuinka hauskaa ollaan pitämässä milloin missäkin. Ihan tätä samaa teen itse! Seuraavalla kerralla päivitän menokuulumiset kun olen päässyt kotiin, enkä vie seuralaiseni aikaa näpyttelemällä päivitystä someen. Eihän ketään kuitenkaan edes kiinnosta.
Tuossa sitä onkin itselle opeteltavaa. Sen sanon, että kyllä on ollut hyvä koulu tämä vuosi. Parasta on ollut huomata, että mitä vähemmän välittää muiden ikävistä mielipiteistä, ja oppii hyväksymään itsensä kaikkine virheineen, sitä helpompaa on elo ja olo. Se vaan on vaatinut itselläni aika paljon työtä ja aikaa.

Tällasta kevyttä tähän yöhön. Herättikö mitään ajatuksia?

Kiloja ja kaloreita

Olen saavuttanut ehkä elämäni suurimmat vaakalukemat tähän astisella taipaleellani, enkä voi sanoa että ennätys tuntuisi kovinkaan hienolta. Olo ei tunnu mukavalta, vaan ahdistavalta. Vaatteet puristavat ja kiristävät, mikäli siis edes mahtuvat päälle. Vaatekaapin perukoilla asustavat joka-naisen-motivaatiofarkut nousevat tällä hetkellä ehkä polviin saakka.

Olen ollut aikalailla samaa kokoa viimeiset... no sanotaan 15 vuotta? Painoni vaihtelee helposti seitsemisen kiloa suuntaan tai toiseen. Nyt ollaan kuitenkin menty tuon tavallisen heilahtelun yli, ja olo on sen mukainen. Ei olla enää painoindeksin mukaan normaalipainossa, ja tunnen sen olossani. En vaan tiedä millä eväillä (no kevyemmillä?) saan kilot karistettua. Tietysti tiedän mikä tähän auttaa, vaan en tiedä, millä saan myös mieleni mukaan. On liian helppoa syödä pikaruokaa terveellisten vaihtoehtojen sijaan, ja liian helppoa jäädä illalla katsomaan telkkaria juoksulenkin sijaan.

Olen sairastellut lähes kuukauden, ja vihdoin olotila alka tuntua normaalilta. Jos viikonloppuna on hienoa keliä, niin lähden testaamaan mikä on kevään juoksukunto. En odota liikoja :D
Luulen, että tämä valloillaan oleva terveellisyys-/fitnessbuumi on saanut minut entistä kauemmas liikunnasta ja terveellisestä ruoasta. Saan jonkinlaisen vastarannankiiskireaktion, kun joku hehkuttaa miten hyvä olo on tullut liikkumisesta ja jostain superfoodista. Aika usein myös tunnun syövän herkkuja esim. Suurin Pudottaja-ohjelmaa katsoessa :D
Että ei riitä että pääsee turhista tavaroista eroon, pitäisi päästä myös turhista taakkana olevista kiloista. Miten ylimääräisellä kuormalla onkin näin iso vaikutus omaan oloon?

Kirjoitan tämän lähinnä itselleni, tsempiksi, muistutukseksi energisemmästä minästä. Näitä extrakiloja ei pysty kukaan toinen karistamaan, vaan en itsekään keksi millä ihmeellä saan itseni motivoitua. Jollain palkinnolla? Etten saa hankkia koiraa ennen kuin olo on hyvä ja ne motivaatiopöksyt menee jalkaan (milloin olen muka sen kokoisiin housuihin edes mahtunut, kysyn vaan!)?
Paljon on muutoksentarvetta, mutta mistä rahkeet niihin.
En tiedä.

Oma maa mansikka

Pihojen hoitoaika. Aika, joka vetää oman mielen mustaksi pelkästään siitä tosiasiasta, että minulla ei ole mitään pihaa mitä hoitaa. Ei tonttia jolle istuttaa kukkia ja hedelmäpuita, haravoida syksyltä jääneet lehdet, suunnitella pientä kasvihuonetta ja sopivaa aurinkoterassin paikkaa. Ei ole puutarhakalusteita joita huoltaa, ei perennapenkkien kitkemistä ja puutarhatonttujen asettelua.

Mietin vain, että miksei? Miksi voivottelen tätä samaa asiaa vuosi toisensa jälkeen, enkä tee asialle mitään, kun siihen periaatteessa olisi mahdollisuus? Pieni mummonmökki, mikä ihana ajatus.

Vaan onko siinä pelkästään ihanaa se ajatus? Tosiasiassa se tarkoittaa sitä, että kesäaikaan torstaisin pakataan kimpsut ja kampsut valmiiksi autoon, jotta perjantai-iltana pääsee mökille ilman ylimääräisiä kierroksia. Kauppaan pitää poiketa, kun kuitenkin on unohtunut matkasta jotain. Siellä on puoli Suomea samoilla apajilla, perjantain myöhäisiltapäivässä ostoksia tekemässä, kaikilla kova hiki ja tarve päästä jatkamaan matkaa kohti omaa mökkiä.

Mökillä on tietysti niin paljon tekemättömiä hommia, että niissä menee koko viikonloppu, ja rentoutumisen voi unohtaa heti kärkeen. Täytyy tehdä polttopuita, ruokaa ties miten monta kertaa, kantaa vettä saunaan, lämmittää sauna, nikkaroida ja korjata, leikata nurmikko, hoitaa viikon aikana väsähtäneet kesäkukat, tiskata vaikka miten monesti ja pelata korttia (koska sitä mökillä tehdään). Onneksi sunnuntai-illalla pääsee jo kotiin, purkamaan laukut ja pesemään pyykkiä seuraavalle viikolle.

.....
Pah.

En tällä kirjoituksella saanut edes itseäni vakuutettua mökkielämän vaativuudesta.


Mitä mieltä raati on; oma mummonmökki, uhka vai mahdollisuus?

I'm back!

Aika lopettaa radiohiljaisuus? On tullut sairasteltua ja kuumeiltua, nyt alkaa olla jo hiljalleen normaali kunto, vaikka kuumepäivistä on jo viikko. En ole saanut mitään aikoihin kirjoitettua tänne blogiinkaan, jotenkin ollut veto ihan pois. Olen nukkunutkin välillä reippaita kellonympäryksiä, 13-14 -tuntisia yöunia. Sanonpa vaan että on tehnyt kyllä hyvää. Toki nyt kun on edelleen nuhaa, haluaisin tietty vallankin lähteä lenkkeilemään, mutta eipä parane aloittaa toipilaana.

Soitin äsken mummulle, kun tuli niin ikävä; en ole käynyt kylässä aikoihin, vaikka matka ei mikään mahdoton ole. Ja kyllä vaan niin tuli hyvä mieli, kun sai vaihdettua kuulumisia. Mikä siinäkin on, että ei saa lähdettyä kylään tai soitettua rakkaalle ihmiselle, kuin ihan liian harvoin? Ihan oikeasti, pieniä tekoja, mutta niin tärkeitä.

Pienistä teoista puheenollen, Jo kyseli blogissaan joko on ikkunat pestyinä ja kevätverhot vaihdettu; täällä on olohuoneessa kesäverhot, vaan eipä ole pestynä yhtä ainutta ruutua, mistään ikkunasta ;) Lukee se jo tehtävälistalla, mutta... katsotaan ensi viikonloppuna? Tai sitä seuraavalla? En ymmärrä mihin kaikki vapaa-aika menee, ei ilmeisesti ainakaan kauheasti kotitöihin. Ja voi tuo parveke, vaatii kevätsiivouksen ja ehkä tänä vuonna vihdoin laitan sen viihtyisäksi! Narsissitkin puuttuu! No ensi viikonloppuna on siis listalla paljon kotihommia.

Mites teillä? Joko kevätsiivoukset tehty?

Reippain mielin

Väsyttänyt koko viikonlopun aikalailla. Nivelissä alkaa särky kun olen nukkunut liian vähän, ja nyt niitä särkee. Suunnitelmissa oli, että viikonlopun aikana nukun kerätyt univelat pois, vaan mitä vielä. Eilen illalla oli kavereita kylässä jonnekin puoliyhden paikkeille, mutta meikäläinen kukkui vielä kauan vieraiden lähdettyä; selailin Katsomon ohjelmatarjontaa, katselin illan Putouksen parhaat palat uusiksi ja muutaman extrapätkän, ja ai miten oli mennyt torstaina uusi Maajussi-jakso ihan ohi. Katsoin sen, ja nukkumaanmeno venyi puolikolmeen. Aamupäivällä totesin, että sama jakso esitettiin uusintana tv:ssä.. Olisin voinut siis skipata yökukkumisen ja katsoa pidempien unien jälkeen jakson telkkarista.

Ruokavaliokin ollut taas ihan retuperällä, syön aivan liian ravintoköyhää apetta (ja ihan liian paljon), en ulkoile tai liiku, enkä nuku riittävästi ja hyvin. Paketti valmis.

Onneksi sentään jonkinlaista mielenreippautta antaa tämä pieni innostukseni tavaroiden karsimiseen (hiljaksiin, mutta kuitenkin) ja vähän siivoiluunkin. Siivoiluun puhtia on antanut joululahjaksi saatu pölynimuri, välillä tulee imuroitua parikin kertaa päivässä kun uudella koneella se vaan on niin paljon kivampaa! :D 

Olohuoneessa alkaa hiljalleen näyttää ihan mukavan selkeältä, värit on tällä hetkellä neutraalit, eikä muutenkaan niin kauheasti ole mitään rojua ympäriinsä, koriste-esineitä tai muuta. Kirjahyllyn (vai miksi kutsutaan sitä hyllyä, joka on olohuoneessa, mutta jossa ei mitään kirjoja säilytellä?) käyn jokin päivä läpi, mitä sieltä joutaa pois, muutama juttu siellä selvästi on liikaa keräämässä pölyä.

Olkkarissa on kyllä vielä kaksi rojupesäkettä, molempien sohvien takana yksi. Toista sain selviteltyä eilen, siihen jäi vielä kirpparikassi, mutta siinä sen paikka on kunnes se lähtee ulko-ovesta matkaan. Toisessa kaameassa rojukasassa on kaksi korillista lankoja ja keskeneräisiä kutomuksia, kirkasvalolamppu ja tulostin + epämääräistä tavaraa. En vaan keksi niille oikeaa paikkaa. Missä säilytetään tulostinta, jota tarvitaan noin kaksi kertaa vuodessa? Ei ainakaan lattialla sohvan vieressä pölyä keräämässä. Tai missä on suurikokoisen kirkasvalolampun oikea säilytyspaikka. En pidä tuommoisista tavarakasoista ympäri kämppää, tavaroille kuuluisi olla oma paikka.

Vitriinikaapin päällisen värit vaihdoin jouluväreistä vaaleanpunaiseen, ja ostin eiliseltä kauppareissulta kevään ensimmäisen tulppaaninipun.

Kukat piristää. :)

Kodin toiveita 2014

Katselin tuossa parveketta, ja totesin että ei niitä syys-talvikukkia tullut sitten ollenkaan hankittua, saati havuja niiden kaveriksi. Tähän mennessä niitä on tainnut olla siellä ainakin melkein joka vuosi. Nyt voin varmaan jo unohtaa koko kukat, ja koittaa paremmalla innolla sitten narsissiaikaan. Tai ainakin pelargonia-aikaan...

Mietiskelin sitten, minkälaisia muita toiveita minulla on tämän vuoden suhteen, kuin saada keväällä kukat istutettua. 

1. Olohuone kaipaa tauluja. Pari on jo valmiina, ja kolme valkoista valokuvakehystä odottelee ruuveja ja porakonetta.
2. Uusi sohva. Haaveilen tummanharmaasta kulmadivaanista vuodemekanismilla. :) Se tosin vaatii aikamoista mööpelivalssia, mutta katsotaan nyt minkälaisia tarjouksia sitä vuoden mittaan löytyy.
3. Päiväpeitto. En ole etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä täydellistä valkoista päiväpeittoa; makuuhuoneen sisustus on muutenkin vähän raakile. Tummat yöpöydät annoinkin pois jo aiemmin, kun ei niille oikeastaan ollut tarvetta (ja siivoustakin se kummasti helpotti).
4. Selkeys, siisteys, helppous. Näitä kaipaan ihan todella, ja nämä voidaan saavuttaa tässä kodissa luopumalla turhasta, liiasta ja tarpeettomasta. En ole mikään erityinen koriste-esineiden keräilijä, mutta tuikkukupit on mun kavereita ja niistä en helpolla luovu. ;) Mutta kaikelle pitää olla oma paikkansa, ja siinä sitä onkin tekemistä että ne löytyy.

5. Ovi- ja jalkalistat olisi mukava saada paikalleen. Mutta en jotenkin jaksa uskoa että niiden asentaja asuu meillä. Ei oo tähänkään saakka asunut. :D Oon nähnyt että listat antaa semmoisen viimeistellyn ilmeen remontille, tiedä siitä... xD

6. Parvekkeelle vaalean beige matto, ja uusi ilme muutenkin. Tiedä sitten mistä se löytyy. Turhan vähälle käytölle jäänyt koko tila.

Tänään kodissa tapahtui myöskin ihan mahtavia juttuja, kun vaihdettiin seitsemän palanutta lamppua. Ai miten tekee pienet jutut hyvän mielen, kun saa tehtyä valmiiksi jotain pitkään kesken ollutta. Ja ai miten valoisaa. ;)

Vaikka eipä koti varmaan koskaan ole sellainen, etteikö siellä jotain muutos- tai parannuskohteita löytyisi. Mutta nämä on semmoisia jotka mua on häirinneet jo tovin, pikkujuttuja, mutta kivoja kun saa toteutettua. Kun.

Heipat vuodelle 2013

Heipat, tässä pukkaa vuoden viimeistä postausta, kun huomenna tuskin kerkiän enää koneelle iltasella. Tai no, voin luvata etten ehdi, mutta tuskin te kaksi vakkarilukijaanikaan linjoilla olette uudenvuodenaattoiltana ;)

Ihan pakosta tässä joutuu jättämään hyvästit joululle, kuusi on jo siinä mallissa että hyvä kun ei kaadu itsekseen lattialle, jäätävää rapinaa kuuluu vähän väliä ja alaoksat roikkuu surkeina lattialla irtoneulasten seurana. Hyasintit on ruskistuneet, ja konvehdit katoavat tasaisen varmasti... Tänään mietin, kuinka taas on haikeaa odottaa ensi joulua. En odota edes kevättä tai kesää samalla innolla. Tuntuu että ensi jouluun on ihan liian pitkä aika. Harmittaa tuo kuusikin, joka ei kestänyt edes loppiaiseen, mutta ihmekös se, kun ei ole tainnut koko aikana juoda desiäkään vettä.

Vaan kyllä muuttuu ääni kellossa ensi vuonna, uskokaa pois! On meinaan semmoisia suunnitelmia, ettei ikinä ennen! ;) Mutta eipä niistä parane etukäteen täällä niin hehkuttaa, niihin kun vaikuttaa muutkin tekijät kuin minä ite ;) 

Mitä parhainta vuodenvaihdetta itse kullekin, ja uutta vuotta 2014!

Missäs sinä otat uuden vuoden vastaan? Perinteitä? Nakkeja ja perunasalaattia? Raketteja ja tähtisadetikkuja? 

Mistä on minun jouluni tehty.

Idea tämän illan postaukseen tuli, kun hyvä ystäväni kirjoitti blogissaan, miten hän haluaisi viettää joulunsa. Että mimmoinen se joulu olisi, kun sen saisi viettää haluamallaan tavalla. Kieltämättä kirjoitus oli minussa erikoisen paljon ajatuksia herättävä, luin sen useampaankin kertaan. Mietin omia joulujani, ja omia joulunviettotapojani, perinteitä. Aika pitkälti olen saanut viettää joulut ihan niin kuin haluankin. En kirmaa kyläpaikasta toiseen aattoaamusta myöhäiseen iltaan, vaan rauhoitan aaton sille, mikä tekee minut onnelliseksi, eikä stressaa minua määräänsä enempää. Koska se on nykyisessä elämäntilanteessani mahdollista. Se, että ajattelen sitä, mitä minä haluan. Voin olla ihan just niin itsekäs.

Joulu on minulle vuoden parasta aikaa. En oikein keksi, mitä odottaisin vuosi toisensa jälkeen yhtä kovasti, kuin juuri joulunaikaa. Ei siis pelkkää joulua, aatto+päivä+tapani, vaan jouluvalmisteluja. Etukäteisjoulu on melkeinpä parasta! Ajattelen kauhulla, minkämoista se elämä olisi, jos olisi vaan arki ja viikonloppu, aina ja iankaikkisesti. Juhlapyhinä saa koristella kodin ihanaksi, ja nauttia siitä kaikesta kauneudesta. Sitten kun pyhät on ohi, niin koristukset pakettiin, paketti hyllylle ja ensi vuonna uudestaan esille. Eikä kyllästytä seuraavana vuonna yhtään. :) On ihan mahtavaa alkaa fiilistellä joulua jo lokakuussa, ja tahti sen kuin kiristyy joulukuuta kohden.

Vaan tänä vuonna on mennyt vähän toisin. Tajusin tänään esim. että semiruma-porojoulukalenterini ei ole päässyt seinälle, vaikka eletään jo joulukuun viidettä! Asia korjaantui samantein, ja tuolla se nyt keittiössä roikuskelee omalla paikallaan. Ostin sen muutama vuosi sitten Tampereelta Tiimarista, oli vieläpä oikein alelöytö (monen mielestä se siltä varmasti näyttääkin, että kellekään muulle ei oo kelvannut). Parvekkeella ei myöskään ole valoja, eikä syysistutuksia. Harmittaa moinen laiskuus. On siellä toki vielä kesäkukat, näyttävät olevan niin kauniin pinkkeinä että! Hmm. Jottain tarttis tehrä?

Noin kahdeksana vuonna olen käynyt myös katsomassa kun kaupungin ykköskuusi saa valonsa marras-joulukuun vaihteen lauantaina. Joskus yksin, yleensä porukalla. Olen peruuttanut menoja kavereille sen takia, että pääsen tuonne. Koska se on tähän saakka ollut tärkeää, ja mun perinne. Vaan tänä vuonna en mennyt, kun ei vaan tuntunut siltä. Vaikka mä olen perinteiden ihminen. Mutta kun se ei tuntunut tänä vuonna siltä, niin rikoin perinteen. Because I can. Ei oo pakko jos ei huvita.

Tein joulutorttuja, ihan ite!

Mulla on melko helpot joulut. Ei ole tarvinnut kokata jouluruokia nimeksikään, sitäpaitsi meidän laatikot ostetaan melkein aina valmiina kaupasta, samoin sillit. Rosolli, kalkkuna, savustettu lohi on tehty itse; eikä ole tarvinnut minun osallistua niihinkään. Piparkakkutaikina kaupan pakastealtaasta, tai mahdollisesti valmiit piparit suoraan hyllystä vaan. Ei ole mun tarvinnut jouluruoan valmistuksen kanssa stressata ikinä, enkä näe vielä syytä, miksi siihen alkaakaan. Minun jouluni siitä tuskin muuttuu, saanko lanttulaatikkoni kaupasta vai käytänkö sen valmistukseen aikaa tuntikausia. Tai muuttuu se varmaan kiireisemmäksi, jos yritän alkaa ihmetekoihin ja kokata jotain mitä muutkin vois syödä. ;)
En myöskään tee suuria joulusiivouksia (joo, vaikka se olis kyllä ajatuksen tasolla ihan mahtavaa), kun en näe että jaksaisin viikkosiivousta suuremmalla puunauksella päätäni vaivata; joulun lähestyessä on kyllä muutakin puuhaa. Huomaan että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alkaa kiinnostaa se mitä itse haluan, tai mitkä stressinaiheuttajat voi jättää suosiolla pois pilaamasta ilmapiiriä, ihan koskien vaikka joulua. Miksi pilaisin jouluni sillä, että teen kaikkea mitä muut haluavat minun tekevän? Onnellisempi minä, onnellisempi perhe. <3

Tämän ihmislapsen joulumieli syntyy siitä tunnelmasta, joka tulee, kun saa laittaa kodin jouluvalot päälle, juotavaksi kuuman kupin glögiä, laittaa radiosta kauniit joululaulut soimaan, pelata rakkaimpien kanssa lautapelejä, nauraa ja jutella pitkään yöhön, katsoa hyviä joululeffoja (Bridget Jones, Holiday, Yksin Kotona 1 ja 2... Myös Metsolat on erinomaista joulukatsottavaa!), syödä Fazerin joulusuklaata, makoilla sohvalla kissa (tai kaksi) kainalossa... Jos noista ei synny minun joulumieleni, niin ei sitten mistään. :)

Kertokaahan te muut bloggaavat lukijani, mistä on teidän joulu tehty? Miten sinä sen viettäisit, jos saisit päättää? Vai päättääkö joku muu puolestasi?

Syysreippautta

Yleensä tähän aikaan vuodesta haluaisin ryömiä talviunille yli synkän, pimeän ja kylmän syys- ja talvikauden, ja heräillä virkeänä keväällä lumen sulettua ja auringonsäteiden lämmittäessä kasvoja. Vaan tämä syksy on ollut toista maata: pidän tästä syksystä, ja energiaa on ihan eri tavalla kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. En vain ole keksinyt mistä se johtuu. Voisiko se olla tämä ihanan pitkä, lämmin ja vähäsateinen syksy? Vaikka pimeyttä on tavalliseen tapaan melkein aamusta iltaan, ei se ole juuri haitannut. Ja nyt on syksykin niin pitkällä, että saa jo suunnitella joulukuuta ja joulun juttuja.

Vaan ei pidä ymmärtää tätä reipasmielisyyttä niin, että se tarkottaisi lisää tehokkaita tunteja kotipuuhien parissa. Ehei, niin paljon energiaa ei meikäläiseen sentään ole lisätty. Joululahjavillasukat (ne yhdet ja ainoat) ovat jokseenkin kesken edelleen, vaikka lettikuvio alkoikin jo sujua; ensimmäinen sukka ei ole vielä edes kantapäässä. :D Tosin kuvassa näkyvä lankamäärä onkin kaikki mitä tuota sinistä väriä on jäljellä, joten se vaatii käymisen lankaostoksilla, tai toisesta sukastahan voin tehdä vaikka limenvihreän (mitä Robin edellä, sitä sukankutojat perässä?).

Syysreippaana kävin eilen neljän täyden muovikassillisen verran ruokaostoksilla. Ostin jouluhuumassani esimerkiksi kolme litraa glögiä (koska ajattelin etten jaksa kantaa enempää kotiin), Anna's pepparkakoreita, torttutaikinalevyjä ja niihin omenakanelihilloa, Fazerin joulusuklaata (ihan superhyvää suklaaksi!) ja vaaleaa siirappia (johonkin reseptiin sitä tarvitaan..). Suklaalevy on syöty viimeistä palaa myöden, taidanpa ostaa suklaata lähiaikoina useamman levyn, vaikka enkös juuri ilmoittanut etten osta suklaata juuri koskaan. ;)

Aiemmin kerroinkin, että hankin jouluksi pallovalot. Ensimmäiset eivät toimineet, joten kävin ne kaupassa vaihtamassa ja nyt toimii! Onkin aika kivat mun mielestä, tuohon vitriinin päälle ne asettelin ja kauniit on. :) Lisää valoa maailmaan, onneksi uudet kattovalaisimetkin on ihan erionnistuneet. <3

Tänään vihdoin ajattelin laittaa joulua kotiin, tontut ehkä pidän laatikoissaan ensi kuun alkuun ja jouluvalot pois ikkunoista, mutta muuten... tervetuloa kotiin joulu, sinua on odotettu. <3
 

Kivoja juttuja: syksy

Kiirettä pitää, mutta nyt vähän aikaa myös blogille, kun semmoinen mulla on. :)

Tänään todella jo huomasi ulkolämpötilasta, että syksy on täällä. Vaikka musta tuntuu, että en ole vieläkään haistanut aamuissa sitä "syksyn tuoksua", jonka kuvittelen huomaavani joka vuosi. Huomaa syksyn viileyden kyllä sisälläkin, kun SA-int-villapaita on kaivettu kaapin kätköistä tänään, eikä nukkumiseen tahdo enää yksi termopeitto riittää (olen älytön vilukissa).

Mutta on sitä kivojakin juttuja syksyssä, kuten että:

• saa laittaa villasukat jalkaan, ja pitää niitä huhtikuuhun saakka.
• etenkin perjantai-iltaisin on ihanaa olla vaan kotona, sytyttää kynttilöitä ja nauttia rauhasta.
• saa kaivaa toppatakit kohta esiin.
• ruska on kaunista.
• on kutomisen aika!
• kohta saadaan glögi kauppoihin. <3
• lenkillä ei oo kuuma (ikään kuin olisin tässä lenkillä käynyt..)
• kumisaappaat, Nokian Kontiot.
• sienestys.
• kauniit ja lämpimät säät eivät aiheuta tekemisen paineita, kuten kesällä.
• hyvät tv-sarjat alkaa! (näin tässä yhtenä päivänä hetkisen Kaunareita muutaman viikon katselutauon jälkeen, ja kyl mää niinpal ihmettelen uutuuskuviota Eric-Taylor-Brooke, siellä tilanteet vaihtuu, Forresterin residenssissä!) 

 

Että on sitä syksyssä kaikenlaisia hyviäkin puolia, vaikka pimeys ja kylmyys varmaan alkavat nyppiä marraskuuta kohden, mutta sen jälkeen on tiedossa joulukuu ja joulujutut. <3 Ja siihen voi valmistautua jo syksyllä, hih.

 Mitäs kivaa löytyy teidän syksystä? :)