Hmmm. Ei taaskaan postauksen postausta. Mieli tekisi kirjoittaa, vaan ei siihen löydy sellaista riittävän pitkää aikaa, että saisi yhden kokonaisen postauksen kirjoitettua valmiiksi. Paitsi näin yöaikaan. Jolloin todellakin pitäisi olla nukkumassa. Useampia tavaranvähennyspostauksia on kyllä tullut useissa pätkissä kirjoiteltua tuonne luonnoksiin, vaan saapa nähdä milloin niistä joku on julkaistavissa.
En oikein tiedä edes mistä kirjoittaa. Kirjoitanko päiväkirjatyylisesti itselleni luettavaksi vuosien päästä, vai lukeeko näitä jorinoita joku; tuleeko tätä kirjoittaa myös muita ajatellen?
Ajatukset on hassut; pohdin elämääni aivan superpaljon nykyään. Millainen olen ollut, millainen minusta on tullut. Ollaanko menossa parempaan vai huonompaan päin? Itse näen, että parempaan. Elämäntilanne on muuttunut käsittämättömän radikaalisti tänä vuonna. Suhtaudun läheisimpiin ihmisiini erilailla kuin ennen. Kyseenalaistan muiden neuvoja. En ota kaikkea vastaan sellaisena kuin se minulle annetaan. Yritän olla välittämättä siitä kiillotetusta maailmasta jota some meille väkisin tuputtaa, koska se on vaan niin hiton ärsyttävää ja vie minulta energiaa. Opettelen olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, mikäli niillä ei oikeasti ole merkitystä. Koska se kuluttaa ja nakertaa.
Kuuntelen kuinka joka tuutissa toitotetaan, että nyt eletään ruuhkavuosia, on lapsilla harrastukset 7x viikossa että kiirettä pitää! Minä en halua sellaista. Perheaika on mulle tärkeintä ikinä. Minä haluan syödä päivällistä yhdessä perheeni kanssa, käydä niiden kanssa markkinoilla ostamassa metrilakua ja syödä lakuöverit. Pötkötellä murusten kanssa sunnuntaiaamuna sängyssä pitkään ja katsella telkkarista Frasierin uusintojenuusintoja. Sotkea fillareiden kanssa eväsretkelle luontoon. Minä haluan olla perheelleni läsnä.
Nykyään, paikasta riippumatta, melkein kaikilla on älyluuri kourassa, ja vaikka ollaan porukassa lähdetty viettämään kivaa aikaa, kaikki toljottavat puhelintaan ja päivittävät kuinka hauskaa ollaan pitämässä milloin missäkin. Ihan tätä samaa teen itse! Seuraavalla kerralla päivitän menokuulumiset kun olen päässyt kotiin, enkä vie seuralaiseni aikaa näpyttelemällä päivitystä someen. Eihän ketään kuitenkaan edes kiinnosta.
Tuossa sitä onkin itselle opeteltavaa. Sen sanon, että kyllä on ollut hyvä koulu tämä vuosi. Parasta on ollut huomata, että mitä vähemmän välittää muiden ikävistä mielipiteistä, ja oppii hyväksymään itsensä kaikkine virheineen, sitä helpompaa on elo ja olo. Se vaan on vaatinut itselläni aika paljon työtä ja aikaa.
Tällasta kevyttä tähän yöhön. Herättikö mitään ajatuksia?
Hep, täällä yksi, joka lukee juttujasi, ei omista älyluuria eikä välitä niiden mielipiteistä, joiden mielipiteillä ei ole väliä.
VastaaPoistaJes, onhan täällä siis vielä joku <3
PoistaÄlypuhelin on kyllä yks vempele. Toki siitä iloakin on, mutta kun tää somehomma on mennyt ihan läskiks koko yhteiskunnassa. No ei tiettykään kaikilla, ja ehkä mä en osaa vaan suodattaa riittävän hyvin. Taidan luulla että kuvista ja teksteistä välittyvä maailma on ihan oikea. Vaan eihän se ole.